Lisäksi haaveilen huulilävistyksestä + jälleen uusista korviksista. Oon jo monta vuotta halunnu huuleen joko snake bitesit, tai sit labret. Pitää ainakin vuosi vielä oottaa, että saisin, koska äiti.. Ja korviksia haluan lisää vain, koska tykkään kivusta. :P

"Sä oot niin ilonen ihminen"
Osaanko mä feikata niin hyvin omat tunteeni, vai mitä tää on? Onko tää taas tällänen, että valehtelen muille niin hyvin, että itekin uskon sen? Mä nauran mun luokkalaisten seurassa, mutta oonko mä silloin onnellinen? En. Mun sydän itkee kokoajan, vaikka kehon ulkokuorella hymyilen. 

Haluun vain tästä olotilasta eroon.

Äsken söin suklaalevystä yli puolet ja nyt mun tekis mieli vaan oksentaa kaikki ulos. Tuntuu, että lihon jokaikisestä suupalasta, mitä ikinä syönkin, vaikka oikeestaan mun paino ei oo noussu kolmeen vuoteen mihinkään. Paha olo kasvaa varsinkin, kun ei voi oikeastaan kenellekkään kertoa ongelmiaan. Onhan mulla yksi niin täydellinen ystävä, jolle voin kertoa kaiken, mutta tuntuu välillä, että häiritten sitä vaan omilla murheillani, ettei sillä oo aikaa.

Tuntuu pahalta, kun en ees poikaystävälle voi kertoa kaikkea, koska se oikeastaan vaan nauraa myöhemmin mun murheille. Ei se tietenkään tahallaan ja kyllä se välittää, mutta tiiän, ettei se ees oikeestaan tajua, kuinka pahalta musta tuntuu.

Poikaystävä myös kerran kännissä sanoi, että Megan Fox on maailman hyvännäköisin nainen. Oon myös kuullut ennemmin sen suusta: "Mun mitta, että onko nainen hyvännäkönen, on tosi alhaalla. Siks sä oot mun mielestä hyvännäkönen"  ja kännissä tietenkin. Kattonkin nykyään vaan jonkun Megan Foxin kuvia ja kyselen iteltäni, miksen mä voi näyttää tolta.

Tuntuu pahalta olla koulussa. Ahdistaa aina koulupäivän jälkeen istua yksin koneella samalla, kun kämppis viilettää kavereidensa kanssa tuolla jossain. Kiroan tällä hetkellä mun sosiaalisten tilanteiden pelkoa, sekä ujoutta. Ahdistaa ajatella, että omat parhaat kaverit asuu jossain sadan kilometrin päässä, sekä ihan parhain ystävä 400km.

Ahdistun ajatuksesta, että täällä pitäis olla vielä 4kk. En kestä tätä paikkaa, mutta en usko, että kestäisin mitään muutakaan. Haluaisin vain mun masennuksesta eroon. Viime keväänä mulla todettiin vakava masennus. En koskaan saanut kutsua psykologeille, joten enpä laiskana jaksanut itse vaivautua uudestaan apua pyytämään. Nyt masennus on taas pahentunut, joten haluaisin vain tästä eroon.